Ikuinen Peter Pan
Saimas ei ollut vielä Saimas, kun tein lampaanvillan, alpakan ja mohairin pesukokeita. Satoja tai tuhansia tunteja olen lätrännyt tavalla jos toisella veden, saippuan ja villan parissa. Voidaanko villojen ja lankojen värjääminen laskea myös läträämiseksi? Tähän maailmaan hurahdin vuonna 1996 eikä loppua näy. Ehkä olen ikuinen Peter Pan, kasva en aikuiseksi ikinä. Sisällä asuu hullu sekoitus läträäjää ja tiedonjanoista tutkijaa. Hullua on, että itseasiassa angoravuoheni opettivat minulle, miten suomenlampaanvilla kannattaa pestä. Mohair pestään kylläkin ihan eri tavalla, kuin lampaanvilla. Mutta silti tuo oivallus avasi jännitäviä ovia. Ovia toimia toisin, kun moni muu.
Saimaa kiittää
Villan pesussa ja värjäämisessä keskiössä on oltava villa, ei jokin muu. Villan pesu on muuten aihe, josta en suoranaisesti aikonut edes kirjoittaa. Ajattelin kirjoittaa siitä kuinka syksyllä 2021 opiskelin aamukahvilla vedenkierrätyksestä ja lämmöntalteenottojärjestelmän maailmaa. Siinä määrin, että kun löysin oikean tahon, selitin puhelimessa, mistä on kyse ja miten villanpesu järjestelmämme tulisi toimia, jotta säästäisimme luontoa tulevillekin sukupolville. Ekologisuus ja kestävän kehityksen näkökulma eivät ole meillä viherpesua. Se on sijoitus tulevaisuuteen. Varmasti se on kallista ja vaatii rohkeutta. Mutta ennemmin tai myöhemmin se on osoittava olevansa tarpeellinen investointi. Moniko yritys aloittaa toiminnan ja kehitys jää siihen? Me tehtiin tukku toimia heti alkuun. Taloudellisesti raskas tie. Mutta Saimaa ja tulevaisuus kiittää. Ymmärtääkseni vetemme päätyvät kunnallisen vedenpuhdistamon kautta lopulta Saimaaseen, joten omilla toimillamme emme aiheuta päänvaivaa vedenpuhdistamolle emmekä Saimaannorpille. Tämä on vain yksi syy, miksi puhdistamme ja kierrätämme itse vettä omassa järjestelmässämme. Satuin laskemaan kerran jos toisenkin aamukahvin ohessa ja tarkistuttamaan laskelmani. Ei ole pitkällä aikavälillä mitään järkeä tunkea kymppejä, satasia tai tuhansia euroja viemäristä alas. Samalla kun media toitottaa miten tekstiili-ala on yksi maailman saastuttavimmista teollisuuden aloista. Halusimme toimia alusta asti toisin.
Hiilineutraali tulevaisuus
Viherpesua? Ei meidän tapauksessamme. Siksi lähdimme heti mukaan Hiilineutraali tekstiili-ala 2035 sopimukseen, meidän reppuumme on pakattu jo suuri määrä toimia, joiden ansiosta olemme jo nyt lähes hiilineutraaleja. Tämä täytyy vielä laskea kunnolla auki.
Järjetöntä? Kun lähdimme mukaan sitoumukseen, ei meillä ollut vielä koneita, ei aurinkopaneeleita eikä villanpesujärjestelmää. Olimme ensimmäisten kahdenkymmenen suomalaisen tekstiili-alan yrityksen joukossa sitoutuessamme hilineutraaliin tuotantomalliin. Se on jättiläismäinen päätös start up-yritykseltä.
Idealistinen realisti
Idealisti? Ei vaan realisti. Olen tulevaisuuteen katsoja ja ”itseoppinut insinööri” ilman oppiarvoa. Kun olin ensin selittänyt puhelimessa villan pesuprosessin ja siihen liittyvän vedenpuhdistuksen sekä vedestä lämmöntalteenotto ajatukset, mietittiin myös parin oikean insinöörin kanssa kokonaisuus läpi. Koko idean keskiössä on suomalainen villa. Vuoden 2022 aikana Willatus-hankeen tutkijat osoittivat tieteellisesti oikeassa ne ajatukset, mitä olin heille kertonut. Mihin oman kokemukseni mukaan ajatukseni perustuvat. Miten villa kestää prosessissa mahdollisimman ehjänä ja tuloksena olisi mahdollisimman laadukas lanka. Mahdollisimman kemikaliton, biohajoava, ehjä villa merkitsee mahdollisimman kestävää ja kierrätettävää lopputuotetta. Tämäkään ei ole näin mustavalkoista. Se, mikä saa langan kestämään, on pienen pieniä palapelin osasia toisiinsa liitettynä.
Tekniset härpäkkeet
Kun suunnittelimme vedenpuhdistusta ja jätevedestä lämmön talteenottoa, insinöörit toivat kuvaan tekniset härpääkkeet. Villan pesun osaaminen tuli minulta. Teknisesti tiedämme järjestelmän toimivan, kuten pitää. Teräksen kovassa, miesten hallitsemassa maailmassa vaikeus on ollut ansaita uskottavuutta. Haasteiden keskellä on onneksi löytynyt todellisia asiantuntijoita, joiden kanssa olen saanut puhua. Puhua tasavertaisena. Mutta kokemukseni on, että naisen on tehtävä triplasti töitä ollakseen vakuuttava. Mutta tiedättekö, on muuten huikeaa puhua membraalisuodattimista naisten kesken, miehiä aliarvostamatta. Onneksi Team Saimaksessakin on miehiä. Arvostan heidän panostaan suuresti. Kaiken takana on mahtava Team Saimas. Sen hartijat kaipaavat esittelyn aikanaan. Saimas on siis matka myös tekniikkaan ja tuntemattomaan. Kukapa arvaisi tämän. Saimashan on kehräämö.
Kantapään kautta
Kuten moni tietää, aluksi kehräsimme vain ruotsalaista villaa. Jokin meni pahasti pieleen. Värjärinä tiedän, että ruoste ei ole villan kaveri. Ei missää koneessa, ei väripadassa eikä villan pesussa. Tämä on ollut piinallinen polku. Kantapään kautta oppii muuten parhaiten ja pakko on hyvä kannustin. Meidän lanoliinittomien villojen pesujärjestelmästä tulikin keino pestä kehräimelle ”ruokaa” nykyiseen arkeen. Harvalla on kokenut näin mielenkiintoisen, lähes elokuvamaisen ajan , joka kesti pari kuukautta. Milloin ja miten pesukone liikkuu, pyörii, pysyy paikallaan. Huopuuko villa ja miten villasta saa mahdollisimman laadukasta ja puhdasta. Sekunnit ylös ja havainot paperille. Sen sijaan, että olisin seurustellut kehräimen tai kampakoneen kanssa. Ne ovat saanet huomioni vasta tänä vuonna. Selkeästi se harmittaa niin koneita kun kehrääjää. Oma jaakobin paini täytyy koneidenkin kanssa käydä. Kävin aikoinani myös läpi erimielisyyden Hänen Armonsa kanssa. Hänen Armonsa on mummoni vanha rukki. Poljettava Kiikan-rukki. Minä kun luulin, että se kiukuttelee ja kouluttelee. Sätkii lattialla kun kiukkuinen kakara. Oikeasti se yritti sanoa minulle:” Olet väsynyt, et ajattele, nöyrry ja opettele. Minä opetan, kun opit lukemaan.”
Kokemuksen tuomaa viisautta
Langan laatu on kuitenkin se, mistä tinkisin viimeisimmäksi. Laatu on vaarallinen ja viekas. Se kun ei paljasta todellista luonnettaan helpolla eikä välittömästi. Yrityksen aloittamisessa on miljoona pientä nippeliä ja nappelia, jotka täytyy hioa toimimaan saumattomasti yhteen. Se vie aikaa. Eikä läheskään kaikki ole edes itsestä kiinni. Joskus vaan kaikki on aloitettava uudelleen ja uudelleen. Tässä galvaanisen korroosion ja mielestäni toisen tekemien väärien valintojen maailmassa pyöriessä eräs herra sanoi:” parhaat järjestelmät on rakennettu kolmesti uudestaan.” Sarkasmiako? Kenties kuitenkin kokemuksen tuomaa viisautta.