Suurpesula sekoittaa pienet villaerät

Jyväskylän neulefestareilla oli jälleen noussut esiin suomalaisen villapesulan puute. Itse en kannata keskitettyä pesua. Kun puhutaan suomalaisesta villasta – oli kyseessä sitten harvinainen kainuunharmas, suomenlammas tai muiden rotujen uniikit sekoitukset – kyse ei ole massatuotteesta. Teollisen mittakaavan keskitetty villapesula johtaisi väistämättä bulkki-teollisuuden kehitykseen, jossa eri tilojen ja rotujen villaerät sekoittuisivat yhdeksi suureksi massaksi. Tällöin menetetään villan arvokkain ominaisuus: sen sielu ja tunnistettava alkuperä. Bulkkipesussa kadotetaan myös villan uniikit, geneettisen evoluution aikaansaamat ominaisuudet. 

Pienten kehräämöiden voima on siinä, että ne pesevät villansa itse ja tuntevat jokaisen erän matkan laitumelta langaksi. Ne pystyvät huomioimaan kunkin erän erityispiirteet (kuten kuitujen pituuden, hienouden ja luonnollisen rasvaisuuden) heti pesuvaiheesta alkaen, mikä takaa asiakkaalle laadukkaan ja yksilöllisen langan, jossa säilyy villan alkuperäinen tuntu.

 HALVAN TUOTAMTOKUSTANNUKSEN HARHA 

Bulkkia vastaan ei kannata kilpailla hinnalla: Suomalainen villa ei voi eikä sen pidä kilpailla hinnalla ulkomaisen, teollisesti tuotetun merinovillan kanssa. Kotimaisen villan valttikortteja ovat korkea laatu, eettisyys ja tarina.Suuren villapesulan perustamista perustellaan usein tuotanto- ja lankakustannusten laskemisella. Tämä näkökulma on kuitenkin virheellinen, kun kyse on premium-luokan luonnontuotteesta.

Tunteen laimeneminen: Jos tuotantokustannuksia lasketaan prosessien persoonattomuudella, menetetään se lisäarvo, josta tietoinen asiakas on valmis maksamaan. Asiakas etsii aitoutta ja alkuperäistä tuntua. Halvimman mahdollisen massatuotteen saa aina muualta. 

Kemiallinen käsittely vaikuttaa aina laatuun

Suurissa teollisissa villapesuloissa prosessit perustuvat nopeuteen ja helppouteen, mikä tuhoaa villan parhaat luonnolliset ominaisuudet. Teollisessa tuotannossa käytetään menetelmiä,at kaukana luonnonmukaisuudesta:

Karbonointi (Rikkihappokäsittely)

Mitä prosessissa tapahtuu?
Villa uitetaan vahvassa rikkihapossa ja kuumennetaan, jotta kasviperäiset roskat (heinät, oljet) hiiltyvät pölyksi ja irtoavat.

Vaikutus villakuituun?
Haurastuttaa ja heikentää villakuitua. Hävitää suomenlampaan villan ainutlaatuisen, silkkisen pehmeyden.

KLOORAUS (Suomujen poisto)

Mitä prosessissa tapahtuu?
Superwash-ominaisuuden saavuttamiseksi villakuitu käsitellään kloorilla, joka syödyttää ja polttaa villakuidun luonnolliset, huopumista aiheuttavat suomut sileiksi.

Vaikutus villakuituun?
Kuitu ohenee ja menettää rakenteellisen lujuutensa, hengittävyytensä sekä lämmöneristyskykynsä.

POLYMEERIPÄÄLLYSTYS

Mitäprosessissa tapahtuu?
Kuorittu kuitu "paikataan" ajamalla sen pintaan ohut muovikalvo (polymeeri, esim. polyuretaani tai nailon), jotta se kestäisi pesukoneen mekaanista kulutusta.

Vaikutus villakuituun?
Villa kuorrutetaan muovilla. Kuitu muuttuu elottomaksi, menettää kykynsä puhdistaa itse itsensä tuulettamalla ja tuntuu kädessä kylmältä tai kumihtavalta.

Pieniin kotimaisiin kehräämöihin toimitettavan villan roskat poistetaan käsin. Villa pestään miedoilla aineilla ilman happoja tai muovitusta. Kehräämöissä roskia poistuu myös mekaanisesti sekä karstauksessa että kenties kampauksessa. Pienet olkijäämät tai muu roska ei ole merkki huonosti tai huolimattomasti käsitellystä villasta, päinvastoin:

Valmiissa tuotteessa satunnaisesti näkyvät pikkuroskat ovat merkki aidosta, kemikaaleilla turmelemattomasta luonnontuotteesta.

Ekologinen polkumyynti ja ympäristökustannukset

Villanpesu on erittäin vesi-intensiivistä teollisuutta. Globaalissa mittakaavassa halvat pesukustannukset saavutetaan usein ulkoistamalla ympäristökustannukset maihin, joissa lainsäädäntö ja valvonta ovat puutteellisia. Ympäristövastuu saatetaan laiminlyödä osittain tai kokonaan. 

Moderni tekniikka mahdollistaa jäteveden tehokkaan puhdistuksen ja jopa 2/3 pesuveden kierrätyksen. Monet suuret villapesulat säästävät kuitenkin miljoonia laskemalla kemikaalipitoiset, typellä ja fosforilla rehevöitetyt likavedet suoraan vesistöihin ilman kunnollista käsittelyä. Kotimaiset toimijat noudattavat tiukkoja pohjoismaisia ympäristölakeja. 

Villapesun jätevesien käsittely vaatii korkeat standardit monesta näkökulmasta. Jätevesien käsittelyssä tulee huomioida pesuaineiden kemikaalikuorma ja lampaanvillan rasva, eli lanoliini. Lisäksi pesuvesissä on jäämiä esimerkiksi lampaiden loislääkityksestä. 

Ympäristövastuu ja jätevesien asianmukainen käsittely ovat meillä itsestäänselvyys, joka kuuluu rehellisesti langan hintaan.

Pitkät välimatkat murentavat vastuullisuuden

Suomi on hajanaisten tilakokojen ja pitkien etäisyyksien maa. Keskitetty suurpesula synnyttäisi logistisen ketjun, jossa raakaa, painavaa ja likaista rasvavillaa kuljetettaisiin satoja kilometrejä halki Suomen yhteen pisteeseen. Perillä vastassa on pettymys: pesussa puolet painosta (lika ja rasva) häviää. Tämän jälkeen pesty villa rahdattaisiin taas takaisin kehräämöihin ympäri maata. Tämä edestakainen ralli kasvattaisi tarpeettomasti valmiin tuotteen hiilijalanjälkeä.

Villaa voidaan pestä kannattavasti myös paikallisesti

Suomalaisen villatuotannon näkökulmasta nykyaikaista ja aitoa ympäristön huomioimista ei ole keskitetty suurteollisuus, vaan hajautettu paikallinen lähituotanto. Suomen etu on pitää ketju lyhyenä, puhtaana ja läpinäkyvänä. Paikallisuus, aitous ja puhdas tunne ovat juuri niitä asioita, joista nykypäivän tietoinen kuluttaja on valmis maksamaan – se on suomalaisen villatalouden ainoa kestävä ja eettisesti arvokas tulevaisuus.

Villaa pestään jo nyt vastuullisesti ja paikallisesti. Toivottavasti voisimme vihdoin haudata haikailut suuresta villapesulasta, tuon kaltainen ajattelu ei vie alaamme eteenpäin. .

Villan lajittelulla vaikutetaan suoraan langan laatuun.

Kun puhutaan suomenlampaan tai kainuunharmaan villasta, asiakkaat toivovat useimmiten saavansa mahdollisimman pehmeää lankaa. Suomenlampaan villan ja kainuunharmaan brändäyksestä ja myynnin edistämisestä tämän kannalta on todella tärkeää, että villat lajitellaan hienousluokan mukaan jo heti kerinnän jälkeen. Villan lajittelun merkitys: Lajittelussa päätetään tehdäänkö olemassa olevasta raaka-aineesta niin hyvää lankaa kuin mahdollista vai halutaanko tasapäistää / homogenoida kaikki villatyypit. Jos villat on lajiteltu hyvin jatkojalostaja voi päättää sekoituksen ja sekoitussuhteet omaan käyttötarkoitukseensa sopivaksi.

Langan pehmeyden varmistaminen

Langan pehmeyteen voidaan vaikuttaa parhaiten, kun lajitellaan noin alle 30 mikronin villat erikseen. Paksummat villatyypit (yli 30 mikronia) tuntuvat iholla usein pisteliäiltä, mikä voi muodostua esteeksi langan ostolle.

Suomenlammas ja kainuunharmas tuottavat sekavillaa, ja yli 30 mikronin villoissa on jo huomattava määrä peitinkarvaa (tutustu Marjukka Puntilan aineistoon, joka on villa-ajokortin aineistossa). Siksi on tärkeää erotella peitinkarvaa sisältävät villatyypit jo lajitteluvaiheessa. Modernimmat koneet tai peitinkarvan poistokoneet poistavat villasta jonkin verran päällyskarvaa. Kaikilla kehräämöillä ei ole peitinkarvan poistokonetta. Peitinkarvallinen villa on syytä lajitella käsin. Myös ahvenanmaan lampaanvillan voi lajitella peitinkarvan mukaan. 

Yleisin villan lajittelutapa on ollut väri, mutta haluamme korostaa, että se ei ole suinkaan ainoa lajittelussa huomioitava asia. Huolellinen ja hyvä lajittelu koskee rotutyypillisen villan lajittelua muutoinkin kuin värin perusteella: eläinten ikä, rotu, sukupuoli ja villatyyppi vaikuttavat villaan, ja lajittelemalla eri tyyppinen villa eriin varmistaa mahdollisimman hyvän lopputuloksen. Alkuperäisrotujemme villa on tyypiltään vaihtelevaa villaa jossa alusvillan ja peitinkarvan suhde vaihtelee, mikä korostaa lajittelun merkitystä lopputulokselle. 

Villan pesulla vaikutetaan myös huomattavissa määrin siihen, minkälaista valmistettava lanka tulee olemaan. On huomioitava, että Suomessa tehtävä pesu millään kehräämöllä ei tuhoa villassa olevia kasviperäistä ainesta. Villan manuaalinen roskien poisto, kehruukelvottoman ja muuta erää huonomman villatyypin erottelu on välttämätön toimenpide hyvälaatuisen langan valmistuksen olennaisena osana. 

Peitinkarvallisesta tai muutoin rotutyypillisesti karkeammasta villasta voidaan myös tehdä lankaa, mutta tällöin ei tavoitella pehmeintä laatua. Eri kehräämöillä voi olla kehräysteknisiä tai omiin mieltymyksiinsä perustuvia syitä sille, minkälaista lankaa he haluavat asiakkailleen tuottaa. Kuluttajat haluavat ostaa laadukasta lankaa ja ovat monesti hyvin tietoisia laadusta. Meillä Suomessa on maailmanluokan raaka-aine varsinkin alkuperäisroduissamme jonka erinomaisuus perustuu geneettiseen evoluutioon sekä lampureiden työhön. 

Kerintä ja esikäsittely

• Villan rakenne ja rotukohtainen käytös: Ota aina jo kerinnän yhteydessä huomioon villan rotutyypilliset ominaisuudet. Siinä missä suomenlampaan tai kainuunharmaan villan tulee näyttää kerinnässä irtonaiselta ja tapulien tulee erottua kerinnän yhteydessä, tietyt rodut (kuten down-rodut) eivät näytä kerittäessä samanlaiselta. Down-rotujen villan ei myöskään kuulu huopua lampaan päälle samalla tavalla kuin alkuperäisrotujemme (suomenlammas ja kainuunharmaa), jotka voivat herkemmin huopua yhtenäiseksi mantteliksi, Varsinkin talvivilla on usein liian huopunutta tai roskaista jatkojalostukseen. Mikäli eläinten olosuhteet tai eläimen ovat talvella hyvät (erityisesti riittävän matala kosteus) ja villa käyttäytyy rotutyypillisesti ja on roskatonta, villa on erinomaista jatkojalostukseen.
• Jos eläimestä on lähtenyt villaa se voi olla oire villan heikosta laadusta. Tällaista villa ei tule toimittaa kehräämöön. 
• Eläimen terveys ja ruokinta on olennainen osa hyvää villantuotantoa. Mikäli villa on kuivaa ja katkeilevaa ( KEMP-villa; kaikki peitinkarvaa tuottavat eläimet voivat tuottaa myös kemp-villaa) villaa ei tule toimittaa kehräämöön. Prosessissa kasvusolmusta tai rikkinäisten solujen vuoksi rikki menevä kuitu aiheuttaa virheitä lankaan. Lanka myös esimerkiksi nyppyyntyy helpommin eikä ole yhtä laadukas.
• Villa tulee varastoida kuivana, kuivaan tilaan mielellään paperisäkeissä tai pahvilaatikoissa joissa ei ole muovia. Suursäkkejen käyttö on toki mahdollista. Suursäkit on hyvä nostaa esimerkiksi kuormalavan päälle odottamaan toimitusta. Tällöin lattian tai maaperän kosteus ei nouse villaan. 
• Jatkojalostukseen ei pitäisi toimittaa villaa joka on ollut säilytyksessä yli vuoden. 

Hylkääminen: Mikäli alkuperäisrotujemme villa muodostaa yhtenäisen mantteli- tai vuotarakenteen, se on yleensä liian huopunutta. Tällaista villaa ei tule toimittaa kehräämölle tai jatkojalostukseen.

• Aktiivinen ORF katraassa on myös aina hylkäysperuste. ORFvirus voi tarttua villasta ihmiseen. Raakavillaa tulee aina käsitellä käsineet kädessä eikä käsissä saa olla ihorikkoja. ORF säilyy kuivassa villassa pitkään. 
• Koin tai muiden tuholaishyönteisten tuhoamia villoja, tai villoja joissa on hiirenpesiä ei tule toimittaa kehräämöön.
• Homehtunutta villaa ei tule toimittaa kehräämöön.
• Pitkä säilytysaika heikentää aina villan laatua; lika ja lonoliini heikentävät villan laatua
• Asiakkaan itse pesemää villaa ei vastaanoteta tai ainakin tämä on hyvä tarkastaa erikseen.
• Osa kehräämöistä ei vastaanota mm. turvekuivitettujen lampaiden villoja. Turvekuivitus vaikeuttaa villan pesua.
• Lampaiden sorkat tulee leikata niin, ettei sorkanpaljoja päädy villan joukkoon. Sorkanpalat tai vierasesineet vahingoittavat tai voivat hajottaa kehräämön koneita.

Lajittelu lajittelupöydällä

1. mAsettelu: Nosta keritty villa varovasti lajittelupöydälle. Verkkopohjainen pöytä on paras, sillä osa villassa olevista roskista tippuu suoraan sen läpi. Aseta villa pöydälle ensin keritty puoli ylöspäin.
2. Tuplakerinnän poisto: Poista ensimmäiseksi tuplakerintä eli alle 3 senttimetriä pitkä lyhyt villa. Tarkista samalla reunoilta, ettei mukana ole ulosteen likaamia, huopuneita tai muutoin likaisia kohtia.
3. Kääntäminen ja roskien poisto: Käännä villa toisinpäin. Puhdista villa suurimmista roskista. Erityisesti niskaan jää helposti heinänsiemeniä ja roskia. Timoteit, viljantähkät ja vastaavat roskat eivät kuulu jatkojalostettavaan villaan.

• Huomautus: Karitsan villa on pehmeytensä vuoksi usein roskaisempaa kuin aikuisen eläimen villa. Mitä enemmän villassa on peitinkarvaa, sitä roskattomampaa se yleensä on. Karitsan villa on kuitenkin pehmeytensä vuoksi usein juuri se mitä kuluttajat haluavat. Lampolassa kannattaa siis kiinnittää erityishuomio karitsojen olosuhteisiin ja ruokintaan.

1. Erottelu: Jos havaitset saman eläimen villassa suoraa peitinkarvallista aluetta sekä hienompaa ja kiharampaa villaa, lajittele ne tässä vaiheessa erikseen.
2. Lopputarkistus: Varmista huolellisesti, ettei villan joukkoon päädy sorkkien paloja tai muita vierasesineitä.

Miksi virheellistä villaa ei saa toimittaa kehräämölle?

Huonolaatuinen raaka-aine aiheuttaa suuria ongelmia valmistusprosessissa ja heikentää lopputuotteen arvoa:

enlammas ja kainuunharmas tuottavat sekavillaa, ja yli 30 mikronin villoissa on jo huomattava määrä peitinkarvaa (tutustu Marjukka Puntilan aineistoon, joka on villa-ajokortin aineistossa). Siksi on tärkeää erotella peitinkarvaa sisältävät villatyypit jo lajitteluvaiheessa. Modernimmat koneet tai peitinkarvan poistokoneet poistavat villasta jonkin verran päällyskarvaa. Kaikilla kehräämöillä ei ole peitinkarvan poistokonetta. Peitinkarvallinen villa on syytä lajitella käsin. Myös ahvenanmaan lampaanvillan voi lajitella peitinkarvan mukaan. 

Yleisin villan lajittelutapa on ollut väri, mutta haluamme korostaa, että se ei ole suinkaan ainoa lajittelussa huomioitava asia. Huolellinen ja hyvä lajittelu koskee rotutyypillisen villan lajittelua muutoinkin kuin värin perusteella: eläinten ikä, rotu, sukupuoli ja villatyyppi vaikuttavat villaan, ja lajittelemalla eri tyyppinen villa eriin varmistaa mahdollisimman hyvän lopputuloksen. Alkuperäisrotujemme villa on tyypiltään vaihtelevaa villaa jossa alusvillan ja peitinkarvan suhde vaihtelee, mikä korostaa lajittelun merkitystä lopputulokselle. 

Villan pesulla vaikutetaan myös huomattavissa määrin siihen, minkälaista valmistettava lanka tulee olemaan. On huomioitava, että Suomessa tehtävä pesu millään kehräämöllä ei tuhoa villassa olevia kasviperäistä ainesta. Villan manuaalinen roskien poisto, kehruukelvottoman ja muuta erää huonomman villatyypin erottelu on välttämätön toimenpide hyvälaatuisen langan valmistuksen olennaisena osana. 

Peitinkarvallisesta tai muutoin rotutyypillisesti karkeammasta villasta voidaan myös tehdä lankaa, mutta tällöin ei tavoitella pehmeintä laatua. Eri kehräämöillä voi olla kehräysteknisiä tai omiin mieltymyksiinsä perustuvia syitä sille, minkälaista lankaa he haluavat asiakkailleen tuottaa. Kuluttajat haluavat ostaa laadukasta lankaa ja ovat monesti hyvin tietoisia laadusta. Meillä Suomessa on maailmanluokan raaka-aine varsinkin alkuperäisroduissamme jonka erinomaisuus perustuu geneettiseen evoluutioon sekä lampureiden työhön. 

Kerintä ja esikäsittely

• Villan rakenne ja rotukohtainen käytös: Ota aina jo kerinnän yhteydessä huomioon villan rotutyypilliset ominaisuudet. Siinä missä suomenlampaan tai kainuunharmaan villan tulee näyttää kerinnässä irtonaiselta ja tapulien tulee erottua kerinnän yhteydessä, tietyt rodut (kuten down-rodut) eivät näytä kerittäessä samanlaiselta. Down-rotujen villan ei myöskään kuulu huopua lampaan päälle samalla tavalla kuin alkuperäisrotujemme (suomenlammas ja kainuunharmaa), jotka voivat herkemmin huopua yhtenäiseksi mantteliksi, Varsinkin talvivilla on usein liian huopunutta tai roskaista jatkojalostukseen. Mikäli eläinten olosuhteet tai eläimen ovat talvella hyvät (erityisesti riittävän matala kosteus) ja villa käyttäytyy rotutyypillisesti ja on roskatonta, villa on erinomaista jatkojalostukseen.
• Jos eläimestä on lähtenyt villaa se voi olla oire villan heikosta laadusta. Tällaista villa ei tule toimittaa kehräämöön. 
• Eläimen terveys ja ruokinta on olennainen osa hyvää villantuotantoa. Mikäli villa on kuivaa ja katkeilevaa ( KEMP-villa; kaikki peitinkarvaa tuottavat eläimet voivat tuottaa myös kemp-villaa) villaa ei tule toimittaa kehräämöön. Prosessissa kasvusolmusta tai rikkinäisten solujen vuoksi rikki menevä kuitu aiheuttaa virheitä lankaan. Lanka myös esimerkiksi nyppyyntyy helpommin eikä ole yhtä laadukas.
• Villa tulee varastoida kuivana, kuivaan tilaan mielellään paperisäkeissä tai pahvilaatikoissa joissa ei ole muovia. Suursäkkejen käyttö on toki mahdollista. Suursäkit on hyvä nostaa esimerkiksi kuormalavan päälle odottamaan toimitusta. Tällöin lattian tai maaperän kosteus ei nouse villaan. 
• Jatkojalostukseen ei pitäisi toimittaa villaa joka on ollut säilytyksessä yli vuoden. 
• HYLKÄÄMINEN: Mikäli alkuperäisrotujemme villa muodostaa yhtenäisen mantteli- tai vuotarakenteen, se on yleensä liian huopunutta. Tällaista villaa ei tule toimittaa kehräämölle tai jatkojalostukseen.
• Aktiivinen ORF katraassa on myös aina hylkäysperuste. ORFvirus voi tarttua villasta ihmiseen. Raakavillaa tulee aina käsitellä käsineet kädessä eikä käsissä saa olla ihorikkoja. ORF säilyy kuivassa villassa pitkään. 
• Koin tai muiden tuholaishyönteisten tuhoamia villoja, tai villoja joissa on hiirenpesiä ei tule toimittaa kehräämöön.
• Homehtunutta villaa ei tule toimittaa kehräämöön.
• Pitkä säilytysaika heikentää aina villan laatua; lika ja lonoliini heikentävät villan laatua
• Asiakkaan itse pesemää villaa ei vastaanoteta tai ainakin tämä on hyvä tarkastaa erikseen.
• Osa kehräämöistä ei vastaanota mm. turvekuivitettujen lampaiden villoja. Turvekuivitus vaikeuttaa villan pesua.
• Lampaiden sorkat tulee leikata niin, ettei sorkanpaljoja päädy villan joukkoon. Sorkanpalat tai vierasesineet vahingoittavat tai voivat hajottaa kehräämön koneita.
• 
  

Lajittelu lajittelupöydällä

1. Asettelu: Nosta keritty villa varovasti lajittelupöydälle. Verkkopohjainen pöytä on paras, sillä osa villassa olevista roskista tippuu suoraan sen läpi. Aseta villa pöydälle ensin keritty puoli ylöspäin.
2. Tuplakerinnän poisto: Poista ensimmäiseksi tuplakerintä eli alle 3 senttimetriä pitkä lyhyt villa. Tarkista samalla reunoilta, ettei mukana ole ulosteen likaamia, huopuneita tai muutoin likaisia kohtia.
3. Kääntäminen ja roskien poisto: Käännä villa toisinpäin. Puhdista villa suurimmista roskista. Erityisesti niskaan jää helposti heinänsiemeniä ja roskia. Timoteit, viljantähkät ja vastaavat roskat eivät kuulu jatkojalostettavaan villaan.

• Huomautus: Karitsan villa on pehmeytensä vuoksi usein roskaisempaa kuin aikuisen eläimen villa. Mitä enemmän villassa on peitinkarvaa, sitä roskattomampaa se yleensä on. Karitsan villa on kuitenkin pehmeytensä vuoksi usein juuri se mitä kuluttajat haluavat. Lampolassa kannattaa siis kiinnittää erityishuomio karitsojen olosuhteisiin ja ruokintaan.

1. Erottelu: Jos havaitset saman eläimen villassa suoraa peitinkarvallista aluetta sekä hienompaa ja kiharampaa villaa, lajittele ne tässä vaiheessa erikseen.
2. Lopputarkistus: Varmista huolellisesti, ettei villan joukkoon päädy sorkkien paloja tai muita vierasesineitä.

Miksi virheellistä villaa ei saa toimittaa kehräämölle?

Huonolaatuinen raaka-aine aiheuttaa suuria ongelmia valmistusprosessissa ja heikentää lopputuotteen arvoa:Huopaantunut villa & tuplakerintä

Villa katkeaa prosessissa, jolloin langasta tulee epätasaista. Suurimmassa osassa lankoja kierteettömät kohdat johtuvat juuri näistä villan virheistä.

Lajittelu tehty vasta pakkaamisen jälkeen

Villa menee pakatessa sekaisin. Villan ostajan on tällöin lähes vaikeaa ja hidasta lajitella sitä yhtä vaivattomasti kuin suoraan kerinnän jälkeen.

Roskaisuus (heinät, siemenet yms.)

Roskien poisto on aina manuaalista käsityötä. Roskat eivät häviä villanpesussa, kuidun avauksessa, karstauksessa, kampauksessa, kehräyksessä, kertauksessa eivätkä vyyhteämisessä. Roskat heikentävät langan laatua, estävät ostajia maksamasta villasta hyvää hintaa ja voivat olla kokonaan oston esteenä.Villan kunto, terveys ja työturvallisuus

Kiilto laadun merkkinä

Hyvälaatuinen suomenlampaan ja kainuunharmaan villa on aina kiiltävää. Jos villa on mattaa tai kuivaa, se on merkki siitä, että eläimellä on ollut terveydellisiä ongelmia tai villa on vaurioitunut talven aikana (esimerkiksi karitsoinnin vuoksi). Tällaista villaa ei tule käyttää laadukkaaseen lankaan, koska villakuitu katkeaa helposti prosessin rasituksessa (breaking point).

Orf-virus ja työturvallisuus

Villa on hylättävä kokonaan, jos katraassa on havaittu aktiivinen orf-virus. ORF on zoonoosi eli se voi tarttua lampaasta ihmiseen. Työturvallisuuden vuoksi raakavillaa on tästä syystä syytä käsitellä aina suojakäsineet kädessä.OFR-viruksen tuhoutumista pesussa ei ole tieteellisesti tutkittu, joten teoriassa ORF voi siirtyä jopa kuluttajaan. 

Toimitus kehräämölle ja viranomaisohjeet

Toimituskunto

Villa tulee toimittaa kehräämölle aina kuivana ja pesemättömänä. Mikäli olet pessyt villan itse, kehräämö ei enää pysty näkemään villan todellista laatua eikä villaa voi pestä uudestaan.

Rotujen huomioiminen lajittelussa ja pakkaamisessa

Ota villan lajittelussa aina huomioon lampaan rotu. Erirotuisten lampaiden villat tulee pakata ja toimittaa jatkojalostukseen erillisissä pusseissa tai säkeissä:

• Gotlanninturkislammas: Ei tuota alus- eli pohjavillaa ollenkaan. ( Karitsan villa 20-27 mikronia nuori lammas 28-34 aikuinen 35-46 mikronia ) Keritään usin 7,5-18cm mittaisena. Karitsan Villasta voidaan saada kiiltävää, silkkistä lankaa joka tuntuu miellyttävältä. Tai langast voidaan kehrätä kovaa hyvin kulutusta kestävää lankaa. Gotlanninturkislampaan villan lajittelu on oltava huolellista. Varsikin tuplakerintä aiheuttaa lankaan helposti kierteettömiä kohtia. 
• Down-rodut: mm. Dorsett, texel, oxford, suffolk. Karitsanvilla voi tuntua miellyttävältä ihoa vasten. Muutoin villaa pidetään sopivana sukkiin, kankaisiin joilla on muu kuin vaatetus tarkoitus tai täytemateriaaliksi. 
• Risteytysvilla: Jaotellaan jatkojalostukseen toimitettaessa sen mukaan, mikä on lampaiden geneettinen pohja ja minkälaista villaa ne tuottavat.
• 
  

Kehräämön on helppo tehdä tarvittavat sekoitukset itse, kun tiedetään tarkasti, mitä kukin säkki sisältää. Merkitse säkkien sisältö selkeästi jokaiseen toimitettavan erän säkkiin.

Ruokaviraston määräykset

Ruokavirasto on elokuussa 2025 päivittänyt ohjeet villan toimittamiseen jatkojalostukseen. Varmista, että olet tutustunut vaadittuihin koodeihin. Muista kirjoittaa jokaisen paketin päälle selkeästi ja näkyvästi merkintä: "EI SYÖTÄVÄKSI". Nykyisen ohjeistuksen vuoksi villan jatkojalostajat eivät voi palauttaa viljasäkkejä takaisin maatilalle.

Myös mahdollinen kuljetuskaluston osalta tulee huomioida Ruokaviraston sivuilta löytyvä asetus.  

Prosessikuvaus:

 Villan vastaanotto

• Lajittlu/ tarkastus
• Mahdollinen varastointi eläinperäinen sivutuote
• Joiillakin kehräämöillä on roskanpoistaja rumpu
• Pesu kotimaassa tai ulkomailla ( huomioiden eläinperäinen sivutuoteasetus)
• Villan kuivaus
• Kuidun avaus
• Karstaus
• Karstalanka ajetaan suoraan hantuvakiekoiksi
• Joillakin kehräämöillä villatopsin venyttäjä tai kampakone
• Kehräys
• Kertaus
• Vyyhteäminen tai kartiolle ajaminen
• Mahdollisesti langan höyryttäminen ennen vyyhteämistä

Erot prosessissa vaikuttavat langan ulkonäköön, langan struktuurin, langan laatuun, sekä siihen millaista villaa kukin toimija toivoo saavansa ja haluaa ostaa. 

Useimmiten langoissa näkyvät virheet ovat kehruuteknisiä asioita joihin vaikutetaan pääsääntöisesti toimittamalla kehräämöön hyvälaatuista ja asianmukaisesti puhdistettua ja lajiteltua villaa.

Pienkehräämön lanka eroaa luonteeltaan täysin teollisesta langasta. Pienkehräämötuotteissa näkyy ja tuntuu aina kunkin lammaskatraan villan yksilöllisyys ja alkuperä, minkä vuoksi jokainen valmistuserä on uniikki ja saattaa poiketa edellisestä. Pienkehräämön valmistama lanka on pitkälti käsityötä. Lanka ei ole huonompaa - se on erilaista. Eri villaerien oma tuntu erottuu jokaisessa erässä, mikäli tavoite ei ole homogenoida tuotantoa samanlaiseksi erästä toiseen. Tämä luo myös mahdollisuuden tuoda hienoimpien villojen erikoisominaisuudet kuluttajan saataville langassa. Pienkehräämön langassa on paljon positiivisia asioita, jotka sopivat suomalaiseen kohtalaisen pienimuotoiseen villantuotantoon. Jokainen erä on usein jäljitettävissä lopputuotteesta aina tilatasolle takaisin. Langat valmistetaan eettisesti ja vastuullisesti. 

Pienkehräämön sielu on yksilöllisyydessä, raaka-aineen kunnioituksessa ja läpinäkyvyydessä. Lankaa ei tehdä massatuotantona kaavan mukaan, vaan prosessia säädetään sen mukaan, millaista villaa säkeistä milloinkin paljastuu. Se on silta suomalaisen maaseudun, eläinten hyvinvoinnin ja arvostetun käsillätekemisen välillä. 

Mikä on kehräämön (teollisen) ja pienkehräämön ero?

Suurin ero kiteytyy kahteen asiaan: mittakaavaan ja tasalaatuisuuteen. Vertaamme nyt toimintatapoja mitä maailmalla villalle tehdään vs pieniteollisuus. Tarkoitus on selventää miksi suomalainen tuotanto ja lanka poikkeaa tuonti tuotteista laadultaan ja miksi sen täytyy erottua hinnankin puolesta.

Ominaisuus | Teollinen kehräämö | Pienkehräämö 

”Teollinen kehräämö” Raaka-aineen hankinta| Villa ostetaan valtavina massoina maailmanmarkkinoilta (esim. Australia, Uusi-Seelanti). Eri tiloilta tulevat villat sekoitetaan täysin sekaisin. 

”Pienkehräämö” Villa ostetaan usein suoraan lähitiloilta. Erät pidetään erillään: voit jopa tietää, minkä tilan tai minkä nimisen lampaan villasta lankasi on tehty. |

Käsittely ja kemikaalit

”Teollinen kehräämö” Villa pestään vahvoilla kemikaaleilla ja siitä poistetaan usein kaikki rasva (lanoliini) sekä roskat hiilihapotuksella (happokäsittely). Lanka voidaan myös *superwash*-käsitellä muovipinnoitteella. 

”Pienkehräämö” Villa pestään hellävaraisemmin, ja lankaan jää usein jäljelle villan omaa luonnollista rasvaa, lanoliinia. Roskat poistetaan käsityönä ja osin mekaanisesti prosessin eri vaiheissa, joten langassa saattaa näkyä pieniä heinänmuruja. |

”Teollinen kehräämö”| Tasalaatuisuus Teollinen prosessi takaa, että lanka on millilleen samanpaksuista ja värierät ovat identtisiä. Jos lanka loppuu kesken, voit ostaa samaa värierää (dye lot) ja se on samanlaista. 

”Pienkehräämö” Eläväinen.Lankaerät ovat pieniä (usein vain muutamia kiloja). Koska lampaiden elämä, ravinto ja sääolosuhteet vaihtelevat, samanlainen villa voi tuntua ja näyttää erilaiselta eri vuodenaikoina tai eri erissä. |

”Teollinen kehräämö” Hinta ja saatavuus Edullisempaa suurtuotannon vuoksi. Löytyy helposti tavallisten kauppojen hyllyiltä. 

”Pienkehräämö” Arvokkaampaa, koska työvaiheet vaativat enemmän käsityötä ja pienten erien pyörittäminen on kalliimpaa. Myydään yleensä suoraan kehräämöltä, tilapuodeista tai käsityömessuilla. 

Siinä missä iso teollinen kehräämö pyrkii häivyttämään luonnon oikut ja tekemään tuotteesta identtistä, pienkehräämö juhlii luonnon monimuotoisuutta. Teollinen lanka on luotettavaa ja tasaisen varmaa, kun taas pienkehräämön lanka on elävää, persoonallista ja kantaa mukanaan tarinaa siitä lammaskatraasta, josta se on peräisin.

Teksti: suomalaiset pienkehräämöt Saimas Spinnery, Idän kehräämö ja Linkulla Spinnery