Meillä on pohdittu paljon sukkalankoja. Meidän valintamme on tekokuiduttomuus. Tekokuidut keksittiin ranskassa vasta 1800-luvun loppupuolella. Olen melkoisen varma, että 1800-luvulla ja sitä aiemmin kehrättiin sukkalankoja. Näiden lankojen piti kestää. Ei pirteissä ollut aikaa parsia sukkia jatkuvasti. Sukkalangat opittiin kehräämään perimätiedon siirtyessä sukupolvelta toiselle.
Itse olen tehnyt aina sukkalankani ilman tekokuituja. Sen mitä mummoni opetti on jalostunut mentorini ansiosta. Opin lukemaan lankojen rakenteen vaikutuksesta kestävyyteen. Toki on eri asia kehrätä käsin tai koneella. Mutta tuskin tästä on haittaakaan ollut, kun aikanaan mietin, miten Saimaksen sukkalangat tehdään. Nyt on aloitettu jostakin lähtökohdasta. Se, mihin joskus päädymme, on oma matkansa. Nyt meillä on ollut sukkien testaajina aktiiviliikkujia. Monen lemppari sukat taitavat olla nyt Saimaksen Karkia-langasta tehtyjä. Lämpimiä, hyvin muotonsa pitäviä. Huikeita määriä askeleita on sukissa otettu. Yksi herra taisi kävellä ensimmäisinä kahtena päivänä yli 30 000 askelta. Sukat olivat kuin uudet. Nyt hän on käyttänyt sukkia muutaman kuukauden. Hyvä kun joskus ovat pesussa käyneet ja jalkaan.
Kuten olen aiemmin kertonut, opin mummoni opissa kehräämään. Toisinaan hän kertoi miten heillä kotona asioita tehtiin. Mummoni kertoi esimerkiksi: kantapäähän neulottiin langan kanssa samaan aikaan hiuksia lisäämään kestävyyttä. Tukkilaisten lapasiin neulottiin hevosen häntäjouhia. Jouhet ovatkin olleet monessa mukana, kun mietitään menneitä vuosisatoja ja lankojen käyttöä. No ehkä tästä joskus lisää.
Meille on tärkeää, että lankamme ovat ekologisia. Miten mahtavaa on laittaa loppuu käytetyt sukat kasvimaalle katteeksi. Jos kirjoitan että loppuun käytetyt, moni varmasti ajattelee, ettei tekokuiduttomat sukat kestä mitään. Tämä ei pidä paikkaansa. Tekokuiduttomat sukat ovat monesti lämpimämmät. Kenties huopuminen tiivistää oikeasta villasta tehtyjä sukkia ja tekee niistä super lämpimät. Sukkia kannattaa aina parsia. Toivottavasti sinäkin olet ottanut tämän tavaksi siitä riippumatta, millaisia sukkia käytät.
Lankojen kestävyys on monesta asiasta kiinni. Kuitujen valinta, kierteet, langan rakenne, muoto… Kun minulle sanotaan: “haluan oppia kehräämään omat sukkalangat”, ajattelen että hän haluaa oppia paljon. Tiedän, että monelle tuo tarkoittaa aivan eri asiaa kuin minulle. Moni ajattelee, että hyvä kun saan kehrättyä 150 grammaa lankaa. Teen sukat.
Sukkalanka on yksi vaikeimmista langoista. Siihen kohdistuu kulutusta, kitkaa ja muun muassa henkilön paino. Tähän väliin täytyy todeta, ihan kaikista langoista ei ole järkeä tehdä sukkia. Sukkalanka taas ei välttämättä ole parasta jokaiseen käyttöön. Hyvä sukkalanka on mietitty, tehty huolella ja taidolla.
Itse olen käyttänyt säälimättä kumisaappaissa mohair-sukkia. Tekokuiduttomia, ne eivät menneet rikki yhdessä talvessa. Näiden sukkien lanka on kehrätty Norjassa. Mohair oli omien vuohieni tuottamaa. Kun osakkaamme Suvi kävi vasta Saksassa hän kertoi, että saksalaisissa lankakaupoissa oli todella yleistä, että sukkalangat olivat tekokuiduttomia.
Monesti kova tekokuitu syö villan. Tekokuitu hiertää villan. Siinä yksi syy, miksi me emme käytä tekokuituja sukissamme. Suurin syy tekoikuiduttomiin sukkalankoihimme, jotka tehdään neitseellisestä kuidusta, on ettemme halua lisätä mikromuoveja tai muovin ja öljyn käyttöä langoissa. Jos joskus teemme kierrätystekstiilijakeesta sukkalankaa, siinä on ajatuksena kehittää tuote kierrätys ideologian pohjalta. Tässäkin ajattelemme luontoa. Mutta tähän on vielä matkaa.
Haluamme haastaa kaikki kehräämöt ja neulojat sukkien tekokuitu kapinaan. Kun katsot lammasta tai koiraa, voit huomata miten luonto kasvattaa erilaista karvaa kohtiin, joiden täytyy kestää enemmän kulutusta. Tätäkin samaa luonnonluomaa logiikkaa käytämme omissa langoissamme.
Sano kyllä tekokuiduttomille langoille. Luonto ja jalkasi kiittävät.
Comments are closed